Havukka-kirjastoihin kuuluvat Hyrynsalmi, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi ja Vuolijoki. Paikalle saapui kirjastoväkeä seitsemästä Kainuun kirjastosta yhteensä noin 30 henkeä. Suomussalmelaisten mukana saapui kirjastoalan vieraita myös rajan takaa Vienan Karjalasta.

Yhteistyömahdollisuuksista keskustelemisen lisäksi Havukka-päivän ohjelmaan kuuluivat muun muassa koulukeskuksen esittely ja vierailu Isa Aspin patsaalla ja Kukkulan talolla. Puolankalaista kustannustoimintaa esitteli Kustannus Oy Puolangan DTP:n toimitusjohtaja Tuomo Seppänen. Päivän aikana kuultiin myös Tiia Hietaniemen ja Laura Tykkyläisen yleisöltä kiitosta saaneita musiikkiesityksiä.

Järjestelyistä vastasivat Puolangan lisäksi Kainuun muut pienet kirjastot Hyrynsalmi ja Paltamo. Myös “isoveli” Suomussalmen kirjasto oli mukana järjestelyissä.

Kuva: Maija Saviniemi

Jo viime viikolla yöpalautusluukusta kotiutui 1 307 lainaa, joten aakkostettavaa on riittänyt jo ennen kirjaston avautumista.  Kesän aikana muun muassa kirjaston asiakaskäytössä olevat tuolit on verhoiltu, lattiat vahattu ja lainaustiski lakattu. Kiinniolon aikana kirjastoa on myös siivottu tavallista perusteellisemmin. Kesäaukioloajat ovat voimassa vielä pari viikkoa, ja syyskuun alusta siirrytään takaisin talviaukioloihin.

Oulun lääninhallitus jakoi kesäkuussa valtionavustuksia lasten lukuharrastuksen edistämiseen. Hakemuksia saapui 19, ja niistä neljä oli Kainuusta. Määrä oli lähes kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna, mutta jaettava avustussummakin oli kolminkertainen edellisvuoteen verrattuna. Kaikki hakijat saivat avustusta, mutta avustussummat olivat haettuja pienempiä.

Puolangan kirjaston ja Puolankajärven koulun yhteishankkeeseen on suunnitteilla kaksi kirjailijavierailua sekä kasvattajille suunnattu yleisöluento. Kuukausittain on muita pienimuotoisia kirjatempauksia. Ideoinnissa huomioidaan lukihäiriöiset ja erityistukea tarvitsevat. Koulussa ja kirjastossa on teemapäiviä, lukujärjestykseen järjestetään viikoittainen lukutunti, ja kirjastonjohtaja pitää lukemiseen liittyviä päivänavauksia. Eniten sivuja lukeneet palkitaan lukukauden lopuksi. Tempausten tuotoksia tulee näytteille kirjastoon, ja oppilaat laativat kirjaston kotisivuille kuukauden kirjavinkkejä.

Lääninhallituksen kriteerit määrärahojen jaossa ovat olleet pyrkimys osoittaa rahoitusta usean hankkeen käynnistämiselle, hankkeen suora yhteys lukuharrastukseen ja lukijoihin sekä hankkeen merkitys kunnassa tai alueellisesti.

Iisalmelaissyntyinen Nuotio tunnetaan näyttelijänä, kirjailijana, ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana. Hän kertoi Puolangalla tuotannostaan sekä kirjailijan työstä. Kirjailija vastaili myös monenlaisiin kysymyksiin kirjoista, kirjoittamisesta ja elämästään.

Kirjailijan vierailu Puolangalla on osa Puolangan kirjaston ja Puolankajärven koulun yhteishanketta, jonka tavoitteena on tukea ja edistää lasten ja nuorten lukuharrastusta ja johon lääninhallitus on myöntänyt avustuksen.

Puolangan kirjaston aloitteesta Nuotio vieraili samalla Hyrynsalmella, Paltamossa sekä Suomussalmella.

Nuotion laaja kirjallinen tuotanto sisältää lastenkirjoja, romaaneja, kuunnelmia, näytelmiä ja tv-elokuvien käsikirjoituksia. Hän on myös muun muassa käsikirjoittanut musiikkivideoita ja konsertteja sekä tehnyt laulujen sanoituksia. Televisiossa Eppu Nuotio on nähty muun muassa käsikirjoittamassaan ja tähdittämässään sarjassa Sisaret.

Nuotion ensimmäinen lastenkirja ”Vartiainen ja kärpäskopteri” ilmestyi 1994, ja ensimmäinen romaani ”Valetta” oli vuorossa seuraavana vuonna. Muun muassa Nuotion romaanit ”Peiton paikka”, ”Neitsytmatka” ja ”Onnellinen loppu” ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Tänä vuonna Nuotiolta on ilmestynyt esimerkiksi jännitysromaani ”Musta”, johon Matila & Röhr Productions on ostanut elokuvaoikeudet. Filmatisointi valmistuu ensi vuonna.

Kuva: Maija Saviniemi

Puolangan kirjaston lastenosaston kuvakirjalaarit ovat uudistuneet syksyn aikana. Vanhojen hyllyköiden alaosaan on teetetty puolankalaisella Mauno Väisäsellä ulosvedettävät laatikostot.

Kirjalaareja tuli tarve uudistaa, kun yli kahden ja puolen tuhannen niteen kokoiseksi kasvanut kuvakirjakokoelma haluttiin järjestää tekijän sukunimen alkukirjaimen mukaan. Aakkosissa olevasta kokoelmasta yksittäisen kirjan löytäminen nopeutuu. Erikseen omiin lokeroihinsa on edelleen sijoitettu muun muassa Mauri Kunnaksen tuotanto, Miina ja Manu -kirjat, Tammen kultaiset kirjat sekä kulkuneuvoista kertovat kirjat.

Järjestämisen myötä kuvakirjoihin on lisätty selkämystarra, josta näkee kirjan tekijän sukunimen ensimmäisen kirjaimen. Samalla on poistettu vanhaa aineistoa. Tällä hetkellä kirjastossa on 2 285 kuvakirjaa.

Kuva: Maija Saviniemi

Hartikainen antaa tekstissään neljä suositusta: Hän ehdottaa, että Hyrynsalmi, Puolanka ja Ristijärvi aloittavat neuvottelut yhteisen kirjastoauton ylläpitämisestä, samoin Paltamo ja Vaala. Lisäksi Kainuun kunnat Vaalaa lukuun ottamatta valmistelevat yhteisen kirjastojärjestelmän hankkimista. Yhteinen kirjastojärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2008 aikana, ja sen tavoitteena on Kainuun kirjastojen kokoelmien yhteiskäyttö.

Hartikaisen neljäs suositus on, että yhteisen kirjastojärjestelmän käyttöönoton jälkeen ryhdytään valmistelemaan yhden yleisen kirjaston perustamista niin, että kirjaston ylläpitäjänä on Kainuun maakunta ja että perustettava kirjasto aloittaa toimintansa viimeistään vuonna 2012.

- Kainuuseen tulisi yksi yhteinen kirjasto eli yhteinen hallinto ja toimipisteitä, Hartikainen luotaa.

Hartikainen vannoo tiukasti yhteistyön nimeen ja huomauttaa, että tilanne on sikäli hyvä, että yhteistyö ei ole kirjastoille entuudestaankaan vierasta.

- Huomattavia säästöjä yhteisen kirjaston perustamisesta ei synny, sillä kirjastojen hallinto ei ole kovin raskas nykyäänkään.

Selvitys on lähetetty tiedoksi kuntiin, ja esimerkiksi Puolangan sivistyslautakunnan tiedoksi annettavissa asioissa se on ollut tämän viikon kokouksessa.

Hartikaisen mukaan kuntien on otettava kantaa kirjastoyhteistyöhön.

- Olemme Kainuussa totisen paikan edessä palvelujen tasapuolisuudessa: tasalaatuisuus on uhanalaista, ja vaarana on, että osa kirjastoista putoaa kelkasta, Hartikainen vetoaa kirjastopalvelujen tasa-arvoisuuteen.

Väestöpohja ei riitä enää monessakaan Kainuun kunnassa siihen, että yksi kunta pystyisi saamaan valtionosuutta uuden kirjastoauton hankkimiseen. Välttämättä kahdenkaan kunnan asukasmäärä ei siihen riitä. Siksi yhteistyö on välttämätöntä, jos kirjastot haluavat tarjota tasapuoliset kirjastopalvelut kaikille kuntalaisille, myös sivukyläläisille.

- Kunnan tiukan taloudellisen tilanteen takia suhtaudun varovaisen harkitsevasti yhteiseen kirjastoautohankkeeseen, mutta joka tapauksessa aion esitellä asiaa kunnassa, jotta kirjastoyhteistyöhön otetaan selvä kanta, kirjastonjohtaja Maija Saviniemi toteaa.

- On fiksua muita kirjastoja kohtaan tuoda selvästi julki, olemmeko mukana esimerkiksi kirjastoauton hankinnassa, sillä Puolangan poisjääminen vaikeuttaisi sitä mukana olevien pienten kuntien osalta.

Kolme vaihtoehtoa

Selvityksen mukaan Kainuun kirjastoilla on kolme vaihtoehtoa: nykyinen yhteistyö, kirjastokimppa tai Kainuun kirjasto.

Kirjastokimppavaihtoehdossa Kainuun kirjastoilla on yhteinen kirjastojärjestelmä, mutta ne toimivat itsenäisinä hallinnollisina kirjastoina. Käytössä on silloin yksi asiakasrekisteri, jolloin kirjastokortti käy missä tahansa kimpan kirjastossa.

Kainuun kirjaston vaihtoehdossa maakuntaan perustetaan yksi yhteinen kirjasto, jonka ylläpitäjä on Kainuun maakunta. Kirjastolla on yksi yhteinen aineisto- ja yksi yhteinen asiakasrekisteri. Kokoelmat ovat täydellisesti yhteiskäytössä. Kirjastojen hankinta voidaan järjestää keskitettynä tai hajautettuna, mutta hallinto on keskitetty. Asiakkaan näkökulmasta Kainuun kirjaston perustaminen ei tuo suuria muutoksia verrattuna kirjastokimppaan.

Eero Hartikainen listaa Kainuun kirjastoyhteistyön eduiksi muun muassa yhteisen, päällekkäishankinnat välttävän hankinnan sekä tarpeettoman laajan varastoinnin välttämisen. Lisäksi etuja ovat erityisosaamisen yhteinen hyödyntäminen ja koko Kainuun kirjastotoimintaan ulottuvan toiminnan kehittäminen.

Yhteinen kirjastokortti?

Lähitulevaisuuden tavoitteena on pystyttää yhteinen kirjastojärjestelmä. Kirjastojärjestelmien yhdistäminen ja konvertointi ei tuottane kuluja Puolangan kirjastolle, sillä Kainuun kirjastoissa on Vaalaa ja Kajaania lukuun ottamatta jo valmiina käytössä Origo-järjestelmä.

Koska Vaala ei ole lähdössä mukaan yhteiseen järjestelmään, muutospaineet kohdistuvat Kajaaniin, varsinkin nyt, kun kuntaliitoksen myötä sillä ja Vuolijoella on samassa kunnassa käytössä kaksi eri kirjastojärjestelmää.

- Kajaanin on mietittävä, luopuuko se Pallas-järjestelmästään, sillä muilla kirjastoilla ei missään tapauksessa ole varaa siirtyä siihen, Hartikainen toteaa.

Jos Kainuun kirjasto joskus toteutuu, yksi asiakasrekisteri mahdollistanee minkä tahansa Havukka-kirjaston palvelujen käyttämisen yhdellä ja samalla kirjastokortilla. Havukka-kirjastoilla on jo tällä hetkellä yhteinen aineistorekisteri verkossa.

Hartikaisen mukaan väestön väheneminen ja verovarojen pieneneminen tuottavat tulevaisuudessa haastetta Kainuun kirjastoille.

- Kirjasto on yhtä kuin kokoelma, henkilökunta ja tilat. Neljäs ominaisuus on uusiutumiskyky, luonnehti Hartikainen.

Hankkeen tavoitteena on   lasten ja nuorten lukuharrastuksen elvyttäminen Kainuussa. Kohderyhmänä ovat nyt esiopetusikäiset ja 1. ja 2. luokkien oppilaat.

Suunnitteilla on satusedän, esimerkiksi juoksija kirjailija Wilson Kirwan, vierailu päiväkodeissa ja kouluissa ja yleisötilaisuus kasvattajille. Esikouluikäisille ja heidän vanhemmilleen suunnitellaan lukutempauksia. Lainakirjalaatikkokokeilua laajennetaan esiopetusikäisille, ja  "Kerran kuussa kirjastoon" -ajatus tuodaan esiopetukseen ja alaluokille. Kirjavinkkausta aletaan tuoda jo esiopetukseen.

Kirjaston satuhetkiä pitämään pyydetään eläkeläisiä ja päättäjiä, ja myös sivukylien koulut huomioidaan.    

Yhteistyötä tehdään Hyrynsalmen, Paltamon ja Suomusssalmen kirjastojen, esiopetuksen ja perusopetuksen kanssa.

Helsinkiläissyntyinen Tuija Lehtinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1973 Kuopiossa ja valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1978 Oulun yliopistosta pääaineenaan tilastotiede. Hän ei haaveillut kirjailijan urasta, vaan sattui opiskelijana osallistumaan novellikilpailuun, mistä alkoi viihdelukemistojen säännöllinen avustaminen. Hän on kirjoittanut novelleja ja pienoisromaaneja oululaiselle Kolmiokirjalle. Lehtinen toimi vapaana toimittajana 1979 - 1984 ja on sen jälkeen toiminut vapaana kirjailijana. Espoossa asuva Lehtinen on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta.

Lehtisen esikoisromaani Rosan talo ilmestyi vuonna 1984, ja sen jälkeen uusia teoksia on ilmestynyt tiuhaan tahtiin. Nuorille lukijoille tuttuja päähenkilöitä ovat esimerkiksi Mirkka, Laura ja Janne.

Lehtisen vuonna 2006 ilmestynyt www.liisanblogi.net oli Puolangan kirjaston viime vuoden lainaustilastoissa nuorten aikuisten osaston neljänneksi lainatuin kirja.

Lehtisen vierailu Puolangalla on osa Oulun lääninhallituksen rahoittamaa hanketta, jota Puolangan kirjasto toteuttaa yhteistyössä Puolankajärven koulun sekä Hyrynsalmen, Paltamon ja Suomussalmen kirjastojen kanssa. Lehtinen vierailee samalla viikolla myös näissä kolmessa kunnassa. Hän käy Hyrynsalmen, Puolangan ja Suomussalmen kirjastojen lisäksi myös muutamissa kouluissa kertomassa työstään ja tuotannostaan.

Kuva: Maija Saviniemi

Lukudraama on yksinkertaisesti ääneen luettu näytelmä. Näytelmän roolit on jaettu eri lukijoille, mutta ei varsinaisesti näyttelijöille. Lukudraama tarkoittaa siis sitä, että näytelmä esitetään näyttelemättä. Lisäksi yksi lukija kertoo kohtauksien tapahtumapaikat ja muut näytelmän seuraamiseen tarvittavat tiedot.

Lukudraaman valmistelu alkaa näytelmän ja lukijoiden valitsemisesta. Näytelmänvalinnassa on otettava huomioon, että se tulisi voida ymmärtää kuulemalla ja että se pysyisi mielenkiintoisena koko luennan ajan. Roolijaon jälkeen esitys luetaan harjoituksissa ääneen kerran tai pari, minkä jälkeen se on valmis luettavaksi yleisölle. Mitään siis ei varsinaisesti esitetä, luetaan vain ääneen.

Tammikuun lukudraamaksi on valittu eräs näytelmäversio Jules Vernen romaanista "Maailman ympäri 80 päivässä". Ensimmäisellä kerralla lukijoina kuullaan Anna Maija Korkattia, Maria Korkattia, Hilkka Oikarista, Janne Romppaista, Lasse Oikarista, Liisa Oikarista ja Maija Saviniemeä. Uusia lukijoita toivotaan koko ajan mukaan tuleviin lukudraamoihin.

Kyseinen versio Vernen klassikosta on melko lyhyt, kestoltaan noin tunti. Lisäksi lukudraamaan kuuluu olennaisena osana yhteinen keskustelu, jossa voidaan käsitellä näytelmää, sen herättämiä ajatuksia ja lukudraamaa kokemuksena.

Tarkoituksena on, että lukudraamoja pidettäisiin kirjastossa jatkossakin, noin kerran kuussa, mikäli yleisö kiinnostuu ideasta. Ainakin aluksi ohjelmistossa on pääsääntöisesti klassikkonäytelmiä. Lukudraaman seuraaminen sopii kaikenikäisille sillä rajauksella, että perheen pienimmät eivät välttämättä jaksa seurata roolihenkilöiden vaihtelua ja juonen kulkua. Sen vuoksi alaikärajaksi suositellaan toisellakymmenellä olemista.

Vastine nimimerkille ”Mielipiteillä muutokseen”

Lauantain KS:n yleisönosastossa nimimerkki ”Mielipiteillä muutokseen” kirjoitti kirjaston kesäisestä kiinniolosta. Tilanne ei ole mitenkään yksioikoinen. Säästöjen täytyy näkyä. Ei voi olettaa, että jos kirjaston henkilökunta vähenee kahdella kolmanneksella, sillä ei ole vaikutusta palvelujen tasoon. Näin ei ole millään työpaikalla.

Kirjaston kuuden viikon kiinniolo ei ole säästötoimi, vaan pakon sanelema ratkaisu. Se sattui onnettomaan ajankohtaan, jona sijaisia ei saa palkata. Budjetit laaditaan tarkkaan, eikä palkkakuluissa varauduta sijaisiin.

Koska kirjastosta yksi työntekijä on virkavapaalla elokuun loppuun eikä sijaisia saa palkata, mahdollisuudet ovat vähissä. Huonoista vaihtoehdoista täytyi valita vähiten huono. Henkilöstön kesälomakausi on toukokuusta syyskuuhun, ja lähtökohtana oli, että kouluaikana kirjasto ei voi olla kiinni. Kesä- ja heinäkuun kävijä- ja lainausmäärissä ei ole ollut merkittäviä eroja. Koska rokulilauantaina järjestetään poistomyyntipäivä, ennen sitä kirjasto ei voi olla kiinni muun muassa poistourakan takia.

Kiinniolon vaihtoehtona olisi ollut aukiolotuntien romahduttaminen neljäksi kuukaudeksi, mikä on minusta toimimaton ratkaisu. Kestää vuosia tottua radikaalisti muuttuneisiin aukioloaikoihin. Jos kirjasto aukeaa myöhään iltapäivällä ja on auki vain muutaman tunnin, se ei käyttäjiä lohduta. On varmasti vaikea ymmärtää, miksi viikkotuntimäärä romahtaa toistakymmentä tuntia, jos yksi työntekijä jää lomalle. Jos kirjastossa on vain yksi työntekijä, hänen tehtävä taustatyöt päivystämisen ohella. Tiskiltä ei voi lähteä edes lakisääteisille tauoille, eikä hyvään asiakaspalveluun kuulu jättää asiakasta odottamaan.

On valitettavaa, että nettipäätteet ja lukusali eivät ole asiakaskäytössä kiinniolon aikana. Se edellyttäisi työntekijän läsnäoloa. Ovia ei voi jättää lukitsematta ja odottaa, että lehdet kiipeävät omatoimisesti hyllyyn. Kuntalaiset ovat myös ehdottaneet, että kiinniolo pätkittäisiin. Se ei ole ratkaisu. Työnantaja ei voi mielivaltaisesti määrätä lomien ajankohtaa ja kestoa. En puolusta näin hanakasti henkilökunnan lomia sen takia, että minulla olisi oma lehmä ojassa. Yritän ajatella nenääni pidemmälle ja miettiä jo talven aukioloaikoja. Henkilökuntavajetta on yhä tiedossa, joten minusta on tärkeää pitää huolta henkilöstön jaksamisesta. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus lomaan.

Nimimerkki tiedustelee, kuinka selittää kesäturistille, miksi kirjastopalveluita ei kesällä saa. Siihen on vaikeaa antaa tyydyttävää vastausta, mutta yksi syy on, että kirjasto ei halua ylittää budjettiaan. Kyse ei kuitenkaan ole koko kesästä. Turistille voi kertoa, että puolankalaisilla on huoli kunnan tulevaisuudesta ja siksi on tehtävä ratkaisuja. Harva niistä säästää kunnalle miljoonia tai edes satojatuhansia, mutta budjetissa pysyminen on tärkeä lähtökohta.

On syytä muistaa, että kirjastossa tehdään paljon muutakin kuin istutaan tiskin takana ja vedellään viivakoodeja. Suositus onkin, että kirjastossa tulee olla yksi henkilötyövuosi jokaista tuhatta asukasta kohden. Kirjat ja muu aineisto eivät saavu kirjastoon, luetteloidu, muovitu, hyllyty ja aakkostu itsestään. Mainittakoon, että ”suuren lehtien määrän” jakelun keskeytys on otettu huomioon. Tarkoitus on, että tietty osa lehtitilauksista jatkuu kirjaston auettua.

Minua on hämmästyttänyt kuntalaisten asenne, jonka mukaan kirjaston tiskille päivystämään kelpaisi kuka tahansa. Syyllistyisin ammattikuntani vähättelemiseen, jos yhtyisin tähän ajatukseen. Kirjastossa työskentelevät ovat työsuhteessa olevia kirjastoammattilaisia. Heidän täytyy perehtyä kirjaston töihin.

Kulttuurin takapajulaksi en Puolankaa miellä. Puolanka ei suinkaan ole Suomen ainoa paikkakunta, jossa kirjasto on kesällä joitakin viikkoja suljettuna. Syynä on usein esimerkiksi remontti. Puolangan kirjaston henkilökuntavaje on vain tilapäinen takaisku. Kun kirjasto palaa normaaliin muonavahvuuteen, aukioloajatkin normalisoituvat.

Kirjaston kiinniolosta on tiettävästi tehty vastaava kuntalaisaloite kuin esimerkiksi musiikkiopistosta, mutta pelkkä hyvä tahto ei riitä. Mielellämme pitäisimme kirjaston auki, mutta sijaisen palkkarahoja ei taida taivaasta tipahtaa.

Maija Saviniemi
kirjastonjohtaja
Puolanka

Puolangan kirjaston suositut murreillat saavat jatkoa ensi maanantaina, kun vuorossa on kotoinen Kaenuun murre. Kaijan kartanoon saapuvat kello 18 muutamat murretaiturit, esimerkiksi puolankalaisten murreguru Mikko Moilanen sekä murteen hallitseva Suomen-mestari, suomussalmelaislähtöinen Jonna Kinnunen. Kinnunen sai tittelinsä viime kesänä Suomussalmella murteen puhumisen SM-kisoisssa.

Illan aikana myös muutamat paikkakunnan murretaiturit saavat suunvuoron. Moilanen, Kinnunen ja kumppanit päätyvät illan aikana murteenveäntäjä Jaakko Paavolan haastateltaviksi. Murretta kuullaan myös yhdessä ja erikseen: niin monologina kuin dialoginakin. Välillä tunnelmaa keventävät musiikki ja muu iltamahenkinen ohjelma.

Peräpohjolan ja kaenuun jälkeen kirjaston mietintämyssyssä ovat jo tulevat murreillat, esimerkiksi lounaismurteiden ja hämäläismurteiden esiinmarssi.

Kuva: Maija Saviniemi

Kirjastossa työskentelee tavallisesti 3 työntekijää. Kesällä 2006 töissä on pitkiä aikoja poikkeuksellisesti yksi työntekijä, sillä yksi on virkavapaalla ja muilla kahdella on viikkojen kesälomat. Sijaisia ei ole varaa palkata.

Jos töissä olevat kaksi henkilöä pitäisivät lomansa perätysten, kirjaston kesäaukioloajat olisi jouduttu sovittamaan koko kesäksi niin, että yksi työntekijä pystyy ne hoitamaan. Tällöin kirjasto voisi olla auki korkeintaan 21 tuntia viikossa (esimerkiksi maanantaisin kello 14—19, tiistaisin 12—16, keskiviikkoisin 14—18, torstaisin 12—16 sekä perjantaisin 12—16). Supistetut aukiolot olisivat voimassa koko neljän kuukauden ajan. Se ei palvelisi kirjastonkäyttäjiä.

Nyt tehdyn päätöksen mukaan työntekijät pitävät lomansa yhtä aikaa ja varaavat lomalta palattuaan viikon kiinnioloaikana tulleiden rästien hoitamiseen. Kirjasto on siis muuna aikana avoinna 32 tuntia viikossa.

Kuva: Maija Saviniemi

Kirjaston ja Korpien Kiertäjät ry:n yhdessä järjestämä luontokuvailta houkutteli kirjastoon yli kolmekymmentä henkeä. Suomussalmelainen luontovalokuvaaja Hannu Huttu esitteli tuotantoaan videotykillä noin tunnin ajan arviolta parin-, kolmensadan kuvan verran.

Hutun kameran tähtäimeen oli päätynyt soitimelta muun muassa metsoa, teertä, korpimetsoa ja koppeloa. Kevätöinä kuvatuissa otoksissa oli tunnelmaa.

Hannu Huttu höysti kuvaesitystään kertomalla taustoja kuvien takana: kokemuksia hullusta koppelosta tai tappelevista metsoista soitimella.

Lintukuvien jälkeen yleisö näki ”sekalaista kuvaa vaikka minkälaisista elukoista”: joukossa oli muun muassa näätä ontossa kuusessa, käpyä syövä orava kuvaajan kotipihalla, helmipöllö telkänpöntössä, pyy lumimaisemassa sekä metso Siikavaaran päällä. Eläinkunnasta esillä olivat muun muassa metsäkauris, jänis, saukko, piisami, sinisorsa, joutsen, telkkä ja palokärki.

Eläinpoikasten ja kauniiden maisemien kuvat herättivät ihastuneita huokauksia etenkin eturivin penkeistä. Esimerkiksi täysikuu, sateenkaari ja revontulet olivat kuvina komeaa katseltavaa. Kuvien herättämistä ajatuksista herui myös lukuisia yleisökysymyksiä.

Hannu Hutun luontokuvia on näytteillä kirjastossa ainakin kuukauden päivät.

Kuva: Maija Saviniemi

Pääroolissa seikkailee Väinämöinen, joka joutuu Louhen ilkeämielisen loitsun myötä aivan uusiin ympyröihin jollekin pohjoissuomalaiselle paikkakunnalle. Mitä tekeekään talouspäällikkö Humander ylipääjohtaja Fyrkendahlin saapuessa maisemiin suursijoitukset mielessään? Miten karun todellisuuden ylipääjohtaja saakaan kokea vieraillessaan muun muassa sikäläisessä kirjastossa.

Spektaakkelityöryhmä vakuuttaa, että esityksen henkilöt ja tapahtumapaikat ovat kuvitteellisia. Kokoonpano kuvaa esityksessä muutamia tulevaisuuden kauhuskenaarioita, jotka ovat syntyneet mielikuvituksen lentäessä valtoimenaan turhaa itsekritiikkiä välttäen. Monta mutkaa onkin matkassa, ennen kuin Väinämöinen ja kumppanit kohtaavat onnellisen lopun.

Käsikirjoitus ja ideointi ovat sen spektaakkelityöryhmän käsialaa, johon kuuluvat muun muassa Tanja Heikkinen, Jaakko Paavola, Maija Saviniemi, Toni Siivikko ja Laura Tykkyläinen. Esitystä vahvistaa lukuisa joukko paikallisia kykyjä.

”Wäinön paluu” tapahtuu Kaijan kartanossa tiistaina 28.2. kello 19. Hillittömän hupailun arvioitu kesto on kolmisen varttia, ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.

- Hyvejää se! -palkinnon saaja on saanut aikaan jotain sellaista, joka näkyy Puolangalla ja puolankalaisten hyvinvoinnissa, Seppänen perusteli.

- Kirjastonjohtajana viime kesänä aloittanut Maija Saviniemi on vajaassa vuodessa saanut aikaan paljon näkyvää, joka on ilahduttanut monia kuntalaisia.

Palkinto on kiertänyt tähän mennessä yrittäjillä: vuonna 2001 Jaakko Paavola ojensi sen Tuomo Seppäselle, minkä jälkeen palkinto on kiertänyt kahdella yrittäjäpariskunnalla. Annu ja Terho Väisäsen jälkeen palkinto siirtyi Hannu ja Ritva Karjalaiselle.

Palkinto ei saa jäädä pölyttymään hyllyyn, vaan seuraavan palkinnon saajan päättää sen nykyinen haltija.

Leppoisa tarinateatterituokio kertoo Konsta Pylkkäsestä, Kainuun salomaitten käpsäkästä ukosta, joka kulkee muuttuvan maailman keskellä etsimässä jotakin vanhaa ja tuttua, jotakin kotoista. Vaan pitkässä kuusessa näyttää Pylkkäs-Konstalla olevan vanhuudenpesä...

Puolisen tuntia kestävän esityksen järjestävät yhteistyössä kansalaisopisto ja kirjasto. Kansalaisopisto perii yleisöltä kahden euron pääsymaksun.

Koska tilaa on rajoitetusti, pyydämme ennakkoilmoittautumista kunnan keskukseen torstaihin 16.2. mennessä. Puhelinnumero on (08) 6155 4515.Esityksen on käsikirjoittanut Veikko Huovinen, dramatisoinut Anna Krogerus ja ohjannut Ilkka Laasonen. Konstaa näyttelee Vesa Kaikkonen.

Tervetuloa!

– Yö menee monesti aika liukkaasti, kun maalaa, toteaa taiteilija Ilpo Luukkonen.

Perjantaina näyttelyään pystyttänyt Luukkonen luonnehtii pystyvänsä maalaamaan ihan mitä vain taivaan ja maan välillä liikkuu. Luonnossa paljon liikkuvalla taiteilijalla on ”luonto päässä”: hänellä on paljon visioita ja usein aihe valmiina. Luonto- ja etenkin meriaiheisten töiden lisäksi siveltimestä syntyy monipuolisesti myös muotokuvia ja asetelmia.

– Ei tällä rikastu, mutta tämä on kivaa, valmiita seinälle nostettavia taulupaketteja myyvä Luukkonen hymyilee.

Taiteilijalla on vajaan vuoden ikäinen yritys, Taidegrafiikka ja Ipen karaoke. Sen toimialaan kuuluvat muun muassa graafinen piirtäminen, kanavatyömallien suunnittelu, muotokuvat ja taulut sekä karaokejuonto. Öljyvärityöt ovat yksi yrityksen myyntiartikkeleista.

Kaksi vuosikymmentä maalannut Luukkonen kuvaa olleensa koko ikänsä taiteellinen persoona.

– Huomasin sen jo pikkupenskana.

Kookkaan työn maalaaminen saattaa kestää jopa kuukauden. Maalaaminen on Luukkosen mukaan harrastuksena kiva, ”kuin lukisi kirjaa”. Nykyisin harrastus tuo osaltaan myös elannon.

– Olen työni herra, ja voin tehdä maalauksia silloin, kun se minulle sopii. Se on iso asia.

Ikuinen inspiraatio

Ilpo Luukkosella on aina ollut inspiraatio maalata. Hän ei ole pitänyt taukoja missään vaiheessa. Yhtenä erikoisalana taiteilijalla on kanavatyömallien suunnittelu. Hän on piirtänyt muun muassa kaikki Suomen kirkot kanavatöiksi.

– En skannaile kuvia, vaan piirrän itse, Luukkonen kertoo käsityönä tekemästään urakasta.

Lisäksi Luukkonen tekee muun muassa asiakkaiden valokuvista grafiikkaa. Työn laatu on taiteilijalle tärkeää:

– En anna muotokuvaakaan asiakkaalle, ennen kuin se on hyvä. Silmänpilkkeen, luonteen pitää näkyä.

Luukkosellekin on tuttua tietynlainen luopumisen tuska, joka on aina taiteilijalla. Silti taulut lähtevät myyntiin.

– On vain brutaalisti elettävä ja kauppaa tehtävä: siitähän se leipä tulee.

Taiteensa lisäksi Luukkonen tekee viikonloppuisin karaokekeikkaa. Työtä on riittänyt, ja karaoken merkeissä hän on käynyt Puolangallakin. Vastaanotto on ollut Luukkosen mukaan hyvä.

– Tämä on se juttu, jota teen loppuelämäni, työstään todella nauttiva Luukkonen sanoo vakavasti.

Näillä näkymin hän ei työelämässä lähde enää koskaan kenenkään toisen kelkkaan.

– Jos vain suinkin keikkaa riittää, en vaihda työtäni mihinkään, taiteilija toteaa.

– Kellon kanssa juokseminen ei enää sovi minulle.

Kuva: Maija Saviniemi

Päivän järjestivät Puolangan kirjasto, Puolangan Kirja- ja paperikauppa, Puolangan kansalaisopisto sekä Puolangan perusopetus.

Kirjaston iltaluennolla Marttisen seuraan liittyi Oulun yliopiston kirjallisuuden professori, filosofian tohtori Liisi Huhtala. Huhtala puhui aiheesta "Rumien kanssa ei leikitä - lasten- ja nuortenkirjan asenteet". Väkeä oli paikalla noin 25 henkeä.

- Lukemisen pitää ennen kaikkea olla hauskaa, totesi lastenkirjailija Tittamari Marttinen.

- Ihan ensimmäinen kirjani oli Kissa ja merimies, jonka kirjoitin 11-vuotiaana.

Ainoana lapsena Marttisella oli aikaa kehitellä juonenkäänteitä, ja hän kertoo olleensa kova lukemaan ja kirjoittamaan. Esikoisen jälkeen seurasi pitkä julkaisutauko, sillä Marttinen aloitti päätoimisena kirjailijana kymmenen vuotta sitten eli 27-vuotiaana. Nykyään hänen tuotantonsa käsittää yli kolmekymmentä teosta.

Kirjailija arvioi olevansa työssään ahkera ja tehokas: hän kirjoittaa pari kolme kirjaa vuodessa, vaikka yksikin riittäisi.

- Kirjat ovat nojatuolimatkoja, kertoi arkea ja fantasiaa teoksissaan mielellään yhdistävä Marttinen.

Marttisen mukaan aikuisrunoudessa riimittely on ollut kadoksissa, jopa pannassa, vaikka rapissa ja rockissa se on suosittua. Kuitenkin jo pienet vauvat nauttivat runoista ja suomen kielen rytmeistä.

– Riimit ovat lastenrunouden suola ja sokeri.

Hyvistä kirjoista kannattaa vinkata

Marttinen muistutti, että kirjavinkkaus myös kavereiden kesken ja luokassa on suositeltavaa.  Loppuratkaisua ei kuitenkaan kannata paljastaa.

- Kertokaa aina kavereille, jos olette lukeneet hyvän kirjan. Vinkkejä kannattaa kysyä myös opettajalta ja kirjaston Maijaltakin.

Tittamari Marttisen omat lapset Ilmari, Malva, Erasmus ja Luminia lukevat paljon. Äiti ei ole koskaan pakottanut lapsiaan lukemaan omia kirjojaan. Rikas ja monipuolinen suomi on kirjailijalle tärkeä asia.

- Olen varma, että vaikkapa Harry Potter ja Aku Ankka ovat suomeksi parempia kuin monella muulla kielellä.

Läheisiksi teoksiksi kirjailija tunnustaa tuotannostaan muun muassa Ikiliikkuja Timjamin, Tivoli Tähtisateen sekä Elsan ja Eetun harharetken.

- Usein lempikirja on se, jota on tekemässä: sitä toivoo, että se olisi paras.

Rumaa sankaritarta on vaikea löytää

- Rumaa tyttökirjan sankaritarta on vaikea löytää, Oulun yliopiston kirjallisuuden professori, filosofian tohtori Liisi Huhtala huomautti puheenvuorossaan.

- Jos tyttökirjan sankaritar on ollut ruma kirjan alussa, niin ainakin hän muuttuu jollakin salaperäisellä tavalla kauniiksi.

Tutkija on huomannut, että kysymys ulkonäöstä läpäisee tyttöjen kirjallisuuden.

- Kirjallisuudessa on kasvamassa lohko, jolla pohditaan ulkonäköä ja sitä, miten vaikeaa on olla tyttö.

Huhtala tietää, että kirjallisuudessakin raja lapsuuden ja nuoruuden välillä horjuu. Jukka Parkkisen Osku-sarja on alun perin kirjoitettu 14-15-vuotiaille, mutta nykyään sitä luetaan ala-asteella.

Nykyajan nuoruudenpalvonta näkyy kirjallisuudessa: uusissa nuortenromaaneissa päähenkilö on usein aikuinen, mutta niin sanotussa aikuisten sinkkuviihteessä päähenkilö on vielä koulussa.

- Onko kulttuurissa todella käymässä niin, että aikuiset nuorentuvat ja lapset aikuistuvat aiemmin?

Kuva: Maija Saviniemi

Noin tunnin mittaisen tapahtuman aikana puolankalaistuneet peräpohjalaiset Martti Köngäs, Tuire Leinonen ja Veli Permi valottivat kuulijoille Peräpohjolan saloja. Alueen kulttuurin lisäksi he kertoivat muun muassa h:n paikasta.

Ohjelmassa oli muun muassa tiivis Peräpohjola-tietoisku sekä tekstinäytteitä peräpohjalaisesta kaunokirjallisuudesta. Tunnelma oli jokseenkin leppoisa ja rento. Tilaisuuden lopuksi järjestetyssä kahvittelussa juustoleipä kohtasi kampanisun.

Kirjaston Peräpohjola-teema näkyi päivän aikana muun muassa lapinmurteisina lainakuitteina sekä Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien näytenumeroina. Kirjastossa on myös pohjoisen kirjailijoiden teosten näyttely.

Kuva: Maija Saviniemi

Puolangan kirjaston, Kirja- ja paperikaupan sekä kansalaisopiston yhteistyön tuloksena syntynyt eräkirjallisuusvierailu houkutti jahtikauden kynnyksellä liikkeelle erähenkisiä miehiä ja naisia. Kirjaston iltaluennolla oli eräväkeä paikalla vajaat parikymmentä henkeä. Parituntisen aikana kirjastossa kuultiin kolme mielenkiintoista alustusta sekä käytiin intensiivistä keskustelua. Puheenvuoron saivat eräkirjailijoista puolankalaissyntyinen Ismo Karhu ja ivalolainen puolierakko, entinen eräpoliisi Seppo Saraspää. Myös eräkirjallisuustutkija, Oulun yliopiston äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan professori Markku Varis esiintyi. Saraspää kertoi kantavansa mielellään eräkirjailijan manttelia, vaikka hänen tuotantoonsa kuuluu kattavasti teoksia keittokirjasta dekkariin. Saraspäällä on metsästysperiaate, jonka mukaan hänellä on lupa tappaa kaikki, minkä hän syö. Hän ei ammu saalista kaatopaikalle.

- Ihminen tekee eläimestä leikkikalun, jos hän pyytää sen ja päästää pois.

Puolankalaissyntyinen, kiiminkiläistynyt eräkirjailija Ismo Karhu pohti puheenvuorossaan paikallisuuden merkitystä eräkirjallisuudessa.

- Eräretkiä ja -kirjoja on kahdenlaisia, enkä tarkoita, että hyviä ja huonoja, kaksi kirjaa julkaissut Karhu havainnollisti.

Kuva: Maija Saviniemi

Vastaajista suurin osa osallistui myös kirjapalkintojen arvontaan. Arvontaan mennessä kirjaston asiakaskyselyyn tuli 497 vastausta. Arvontapäivä oli maanantai 4.7.

Pääpalkinnon eli suuren laatikollisen kirjoja voitti Juha Keränen.

Muut kirjallisuuspalkinnot saivat myös uudet omistajat: onnettaren suosikkeja ovat Markku Pikkuhookana, Tarja Heikkinen, Sinna-Riina Karvonen, Niina Kanniainen-Orpo, Eetu Seppänen, Kaarina Kotisaari, Janne Moilanen, Denis Kähkönen, Katri Tolonen, Irma Moilanen, Aleksi Väyrynen, Anja Alanne, Hanna Nuorala, Bertta Moilanen, Tytti Moilanen, Joni Moilanen, Minna Korhonen, Anniina Säisä, Tiia Keskimaa ja Marika Pulkkinen. Pelikortit voitti Joel Kanerva.

Rokulilauantain kirjankansiäänestyksen arvonnassa onni potkaisi Salla-Mari Holappaa, joka voitti Afrikan tähti -korttipelin.

Kuva: Maija Saviniemi

TARVEKARTOITUKSEN KYSELYLOMAKE

Palauta vastauksesi maaliskuun loppuun mennessä omaan opistoosi, kirjastoosi, kieliryhmän opettajalle tai Kianta-Opistoon os. PL 40, 89601 Suomussalmi.

Tekninen lautakunta

Nuori on oikeutettu vain yhteen kunnan kesätyöavustukseen tai Kainuun maakunta -kuntayhtymän myöntämään kesätyöseteliin.

Nuoret hakevat itse suoraan kesätöihin yrityksiin, yhteisöihin, yhdistyksiin ja kotitalouksiin sekä mahdollisesti myös kuntaan. Oman vanhemman yrityksessä/kotitaloudessa ei avustuksella voi työskennellä. Sekä työnantaja että nuori ilmoittavat työpaikasta kunnanviraston asiakaspalveluun.

Työnantajien on käytettävä kesätyöavustussumma kokonaisuudessaan nuoren palkkakustannuksiin. Summa ei sisällä sosiaaliturva- ja vakuutusmaksuja. Tuki maksetaan jälkikäteen työnantajalle, kun palkanmaksu on todisteellisesti suoritettu ja muut ehdot täyttyvät. Maksua on haettava kunnalta kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Työnantajan tulee olla puolankalainen tai työnantajalla tulee olla toimipiste Puolangalla.

Hakuaika päättyy 31.5.2012 klo 15.00.

Yhteystiedot: puh 044 - 720 0238 tai sähköposti: kunta@puolanka.fi

Puolangalla 6.3.2012

Kunnanhallitus

HAKEMUS KUNNAN TUETTUUN TYÖPAIKKAAN

Puolangan vastaajamäärää selittää se, että paikallislehti uutisoi kyselyn alkaneen. Lisäksi kirjastossa oli jaossa mainoksia ja kirjaston nettisivuilla oli linkki kyselyyn.

Vaikka kyselyyn osallistui pieni osa kirjaston käyttäjistä, tulosta voidaan pitää luotettavana, sillä tulokset noudattavat hyvin pitkälle vuonna 2005 tehdyn kyselyn tuloksia. Silloin vastaajia oli viitisensataa.

Puolangalla nyt tehdyssä kyselyssä parannusta toivottiin kirjaston aukioloaikoihin, joihin toivottiin enemmän säännöllisyyttä ja enemmän pituutta. Myös lauantaiaukioloa kaivattiin. Kiitosta sai erityisesti henkilökunnan ystävällisyys ja ammattitaito sekä tilojen hyvä kunto ja kirjaston sijainti. Vastaajien mielestä myös paikkakunnan kokoon nähden kirjasto on suuri ja aineisto kattava sekä ajantasainen.

Puolangalla kyselyyn vastanneet henkilöt olivat suurimmaksi osaksi korkeasti koulutettuja työssäkäyviä keski-ikäisiä naisia, jotka käyttävät kirjaston palveluja muutaman kerran kuukaudessa. Kirjastossa asioinnin suurimmaksi syyksi enemmistö ilmoitti aineiston lainaamisen, palautuksen, varaamisen ja uusimisen.

Tehtävistä toimenpiteistä on jätetty Puolangan kunnan rakennusvalvontaan maisematyölupahakemus. Lisätietoja antaa Hannu Keränen puh. 0400 197 230.

Maisematyölupa-asiakirjat ovat nähtävillä Puolangan kunnanvirastolla.
 

LATVAJÄRVEN ASEMAKAAVAEHDOTUS

LATVAJÄRVEN ASEMAKAAVAEHDOTUS ILMAKUVA